...ja remontti sen kun jatkuu.

              Niinhän siinä sitten kävi, että keittiön ristikkoikkuna ihastutti niin Olga-Marttaa, 

että sellainen piti saada myös ruokasaliin. 

Vallan mainiosti se tyyliltään myös sinne sopiikin.

Eipähän ennättänyt sukulaispoika Otto, työkalupakkiaan
kauas viedä, kun työkaluille taas tehokasta käyttöä tuli.
Ensin mitttailtiin ja yhdessä todettiin, että lähes
samoilla mitoilla aloitetaan kuin köökinkin ikkunaseinällä.
Hihat heilumaan...

Pian oli taas työpöydällä paspispahvia, sytyketikkuja, "kahvitikkuja", tapettia ,liimaa,
 maalia ja tietysti loisto sahat.
Koko iltapäivä ja ilta siinä menikin, mutta hyvällä tuloksella.
Vaikeinta oli odotella liimojen ja maalien kuivumisia, kun millään ei olis malttanut.
 Seinä lopulta valmistui.

Asennus, seinä paikailleen ja siihen se sopii,
....."kuin nenä päähän".
Verhoja ja listoituksia vaille valmis seinä.
Verhot tehdäänkin vanhaa käsityötä kunnioittaen.
Oman Äidin virkkaamat, vanhat lakanapitsit pääsevät nyt uusiokäyttöön, kunniapaikalle, ruokasalin ikkunaan.

          Kaiken työn ja puuhastelun jälkeen on mukava istua kahvikupin ääreen ja nauttia 

onnituneen työn tuloksesta. 

      Ikkunaseinä ei pimentänyt huonetta lainkaan ja sen tunnelma sen kun vain parani.

             Jokohan nyt on aika kiittää Ottoakian ja päästää hänet työkalupakkinsa kerä 

seuraaviin puuhiin.

Koskaan ei kyllä tiedä, miten pian sitä työkalupakkia Willa-Stiinassa taas tarvitaan.

Jakkaroita, hyllyjä ja nikkarointia

 Usein meillä pienillä ,(lyhyillä) ihmisilläkin on yltämisongelmia. Ongelmansa kullakin. :)
Samaan ongelmaan törmäsi myös Olga-Martta keräillessään joulukoristeita säilöön, ylähyllyille.
Willa-Stiinassa kun ei siihen tarkoitukseen olevia jakkaroita ollut, asia piti korjata.

Työpöydän ääreen ja saha soimaan. A:sta se alkaa. Taidetaan tarvita niin korkeampi kuin matalampikin jakkara. Monien vaiheiden jälkeen, sai Olga-Martta vihdoin jakkarat testata ja hyviksi ne onneksi totesi.

                 

                   Eipä aikaakaan kun jakkarat löysivät tiensä Willa-Stiinan keittiöön.

                   Nyt on hyvä kiipeillä hieman korkeammallekin, kunhan muistaa olla varovainen.

                       Olga-Martan kauniille astioille oli mietitty pidempään myös sopiva paikkaa,

                       Sillekin asialle siis piti jotain tehdä. Vapaa viikonloppu ja pakkaspäivä on juuri 

                       sopiva sellaisille ongelmille.

                     

 

Lautashyllyn mallia tuumailin ja

lopulta otinkin mallin omasta

       keittiöstäni, jossa vanha, entisöity lautashyllyni komeilee.

Kauniit astiat on vihdoin sulassa sovissa, kauniissa rivissä.
                        Samalla tuli järjesteltyä ruokasalia ja laittaa  puuttuva peilikin paikoilleen.
     Niin se vaan on, että välillä menee pitkiäkin aikoja ettei mikään
            asia Willa-Stiinassa etene ja sitten taas kerralla innostun tekemään
   monen moista.    Tästä on hyvä jatkaa.