Olga-Martan Joulua.

 
 


 Pitkään aikaan ei Olga-Martasta, Willa-Stiina talossaan ole kuulunut mitään.
Aika vaan on kulunut ja hiljaista siellä on elo Olga-Martalla ollut.
Kesä meni Olga-Martalle niin rakkaiden kukkasten ja pihapuuhien parissa ja tuttuja kesä vieraitakin piipahti.



Joulun odotus toi sitten jo vipinää taloon.
Onhan se Olga-Martan rakkain juhla, jolloin läheiset saapuvat yhteisen joulun viettoon.

Olga-Martan tapaan, hän aloitti jouluvalmistelunsa hyvissä ajoin.
Piparin tuoksu oli talossa jo Itsenäisyyspäivän aikoihin ja silloin ensimmäiset tortut
paistui myös Willa-Stiinan keittiön uunissa.
Melkoinen jauhopeukalo, Olga-Martta!

Joulu vieraakseen Olga-Martta sai taas rakkaan siskon Tyynen perheineen.

Yhdessä vietetty joulu tuntuu niin mukavalta.

Läheisyys tuo joulun lämmön jokaiseen sydämeen.



 
 

 

 

 "..herkkua on siinä monenlaista.."

 Kaikille maistui niin ihanat

Jouluherkut.

Olga-Martan lanttu- ja porkkanalaatikot meinasivat viedä kielen mennessään.
Joulukinkkua syötiin vielä yölläkin siivuset.

                           Tyyne-siskon kanssa muisteltiin lapsuuden ihania kotijouluja.

                   Makoisat torttukahvit ja konvehtisuklaat toi siskoksillekin hyvän joulumielen.

                                       Jouluiloa ja lämpöä oli Willa-Stiinassa runsain määrin.



Surrrur, sanoo ompelukone uudella omalla paikalla.

Tänä keväänä olen Willa-Stinaan rakennellut jo useamman ikkuna seinän ja se tuntuu vaan  mielessäkin jatkuva. Keskikerroksen iso avoin tila rajoitti kalustamista (ja niitä kun on)

 joten ei auttanut muu kuin tehdä väliseinä joka rajaa nyt makuuhuoneen omaksi tilaksi 

terassin alle, portaikon taakse. 

      Näin olohuoneeseen tuli mukava nurkkaus.  

      Lempi, Pilkut-tapettia sain taas laittaa

      pienen palan seinänämän molemmille

      puolille.

      Kalusteita täytyy nyt pyöritellä, niin kaikille 

      sopiva paikka varmasti löytyy. 

      Mitäpä löytyy uuden olohuoneen seinämän 

      toiselta puolelta?

  

Pieni ja soma makuuhuone.
Ahtaaksi huone tuli, mutta sitäkin rauhallisempi.

  Terassin ja portaiden alla makuuhuone on 

  kuin oma pieni pesä.

  Sängyn päälle Olga-Martta on ottanut esille       keväällä hankitun iki-ihanan, Kihlatasku,  Marimekon mekon.

Mekon on niin taidokkaasti tehnyt Kaisa.

Eihän se seinien teko vielä tähän jäänyt vaan etsitty paikka ompelunurkkaukselle on löytynyt. 

Sen seinän teko aiheutti päänvaivaa, sillä en halunnut koko pienen tilan suurta lasiseinää peittää, vaikka ikkunan teko mahdollisuus olisi siihenkin ollut.

Ratkaisin seinämän tekemällä pienen seinän somilla pienillä ristikko ikkunoilla.

Siihen se asettui seinä paikoilleen juuri sopivan kokoisena.
Sopivaa ompelu pöytää ei ollut, mutta tarvikkeet sen tekoon  kyllä, joten mittatilauspöytä seinämän eteen syntyi.
Tarkkaan tulee Willa-Stiinan neliösentit käytettyä ja jokaiselle toimelle paikka hiljalleen löytyy.

  

Surrruuuur..........

Ompelukone voi alkaa surrata ja

Olga-Martta pääsee unelma puuhiinsa, 

kunhan kevät. puutarha töiltään ennättää. 

Kuulemma uusi esiliina olisi ensi

töikseen ommeltavana. 

Mukaviin kevät- ja ompelupuuhiin 

jätämme Olga-Martan ystävineen.  

Hyvää ja aurinkoista  kevättä ja 

Pääsiäisen odotusta meille kaikille.

Kevät, kevätpuuhineen on tullut Willa-Stiinaan

Mullat uusiksi ja kevätkylvöt käyntiin!

Niin ollaan taas keväässä ja puutarha-nurkkauksessa alkaa tapahtua.   

      Kaisalta (Something-Tiny) tilatut siemenpussit ja puuarhalehdet on otettu 

vihdoin esille.  Aina niin hyvää Mustaa Multaa myös tarvitaan. 

Pienet somat linnunpöntöt odottavat vielä paikkaansa, 

mutta pian on nekin paikoilleen laitettava.

Vaan missä on aina niin ahkera Olga-Martta?

Olga-Martta nauttii vielä mukavasta, leppoisasta kahvihetkestä, sisarensa Tyynen kanssa.

Yhdessä he tekevät pääsiäis suunnitelmia ja onpahan heillä jo ensimmäinen 

pääsiäiskakkukin koemaistettavana. 

Malttakaaha vielä Pääsiäiseen odottaa!

              Pääsiäinen voisi kyllä jo herkkujen puolesta Willa-Stiinaan tulla ihan milloin vain,
              sillä eilen toi postipoika niiiiin ihanan herkkupaketin Jutalta (Toropainen).
              Kuva kertoo enemmäin kuin tuhat sanaa,  uskomattoman herkullisilta näyttävät
              niin lampaanviulu perunoineen kuin ihanat keväiset pääsiäiskakutkin.
              Tuoksutkin voi melkein nenässään tuntea!
              Enää puuttuu narsissit ja pajunkissat, sitten voi Pääsiäinen alkaa.
              Hmmmm....entäspäs ne yllätysmunat. Ne jääköön yllätykseksi. ;)

Vanhan tapetin tarinaa

Willa-Stiinan ja mineily tarvikkeitteni aarteeksi voisin helposti nimetä vanhan kauniin tapetin.

Tämä paperitapetti on Suomalainen, Pilkut nimeltään ja 1930 luvulta.

Löysimme vuosia sitten isovanhempieni huvilan välikatolta (muhien seasta),

   laatikon jossa oli vanhoja tapettirullien loppuja. Miten ihana ajatus, että Mummi ja Pappa olivat aikoinaan omaa huvilaansa rakentaneet (1932) ja somat tapetit sinne hankkineet ja valinneet ja vielä ylimääräiset  välikatolle säilöön laittaneet.

Tottahan minä ne rullat tallensin ja tämä Pilkut tapetti on ehdoton suosikkini.

Haaveilin sitä jopa omaan vanhaan taloomme, suuren remontin aikoihin, mutta se on niin ohutta,

etten uskonut meidän tapetoimisen sillä onnistuvan.

Pilkut-tapetin kuvio on kaunis, herkkä, kuin hento pensselin sipaisu...tasaisin välein.
Väri on pehmeä vaalea beessi, valkoisin pilkuin.

Näin kauniille tapetille löytyi upean paikan,
Willa-Stiinan olo- ja makuuhuoneen seinillä.

Siellä ne nyt koristaa ja tuo mieleeni oman 

Mummin ja Papan huvilan. Kaunista sanoisin.

 Willa-Stiinan monet valkoiset ja pähkinän ruskeat kalusteet sointuvat kauniisti tapetin kera.

"Vanha" purjelaiva takan päällä näyttää tapettia vasten, kuin uivan hiljaa, lipuen rauhallisesti eteenpäin.

Tunnelma on jotenkin varsin rauhallinen ja tyyni.         

Käspaikka keittöön seinälle

  Käspaikka, eli nykyisin puhutaan pyyheliina telineestä/hyllystä  ja  jollainen etenkin
  talonpoikaistaloista ja keittiöistä vielä nykyisinkin löytyy.
  Kurkistin Wikipediasta sanan KÄSPAIKKA, varsinaiseen tarkoitukseen ja tällaisen selostuksen   sanalle löysin.

Käspaikka on karjalainen tekstiili. Käspaikka on pitkä ja kapea pellavapyyheliina. Se voi olla koristelematon tai koristeltu kansanuskomuksiin perustuvilla kuvioilla. Arkikäyttöön tarkoitetut käspaikat olivat vaatimattomammin koristeltuja kuin juhlakäspaikat. Venäläisperäiset käspaikat ovat usein karjalaisia käspaikkoja värikkäämpiä ja usein suurikuvioisempia.

Tyypillisimpiä koristetyyppejä olivat etupistokirjonta eli luotoksittain ompelu, ketjuvirkkaus, ristipistokirjonta sekä revinnäiskoristelu, jota karjalaiset nimittivät nyhennäisompleuksi, mutta 1800-luvun lopulla kangaspuissa kuviointi, punapoiminta, alkoi syrjäyttää ompelukirjontakuviointia käspaikoissa. Myös muita koristelumenetelmiä, ei kuitenkaan painokuviointia, on karjalaisissa käspaikoissa käytetty ja eri kirjontatyylejä on usein yhdistetty samaan käspaikkaan. Harvinaisimpia kuviointimenetelmiä on ollut revinnäiskuviointia muistuttava pitsipoiminta, jota on kansankielessä nimitetty myös valkealla langalla poimimiseksi. 

Olga-Martan keittiöön perinteinen, talonpoikainen, käspaikka/hylly sopisi vallan mainiosti, niinpä sellaisen sinne tein.  Taas kerran Bilteeman lastut oli oiva rakentelumateriaali.  Liinan ompelin vanhasta keittiöpyyhkestä, lisäten siihen koristeluja ja tietysti pitsiä.                                                                                                                                                                                                                 

Paikka käspaikalle/hyllylle löytyi helposti ja siinä se nyt komeilee.

...ja remontti sen kun jatkuu.

              Niinhän siinä sitten kävi, että keittiön ristikkoikkuna ihastutti niin Olga-Marttaa, 

että sellainen piti saada myös ruokasaliin. 

Vallan mainiosti se tyyliltään myös sinne sopiikin.

Eipähän ennättänyt sukulaispoika Otto, työkalupakkiaan
kauas viedä, kun työkaluille taas tehokasta käyttöä tuli.
Ensin mitttailtiin ja yhdessä todettiin, että lähes
samoilla mitoilla aloitetaan kuin köökinkin ikkunaseinällä.
Hihat heilumaan...

Pian oli taas työpöydällä paspispahvia, sytyketikkuja, "kahvitikkuja", tapettia ,liimaa,
 maalia ja tietysti loisto sahat.
Koko iltapäivä ja ilta siinä menikin, mutta hyvällä tuloksella.
Vaikeinta oli odotella liimojen ja maalien kuivumisia, kun millään ei olis malttanut.
 Seinä lopulta valmistui.

Asennus, seinä paikailleen ja siihen se sopii,
....."kuin nenä päähän".
Verhoja ja listoituksia vaille valmis seinä.
Verhot tehdäänkin vanhaa käsityötä kunnioittaen.
Oman Äidin virkkaamat, vanhat lakanapitsit pääsevät nyt uusiokäyttöön, kunniapaikalle, ruokasalin ikkunaan.

          Kaiken työn ja puuhastelun jälkeen on mukava istua kahvikupin ääreen ja nauttia 

onnituneen työn tuloksesta. 

      Ikkunaseinä ei pimentänyt huonetta lainkaan ja sen tunnelma sen kun vain parani.

             Jokohan nyt on aika kiittää Ottoakian ja päästää hänet työkalupakkinsa kerä 

seuraaviin puuhiin.

Koskaan ei kyllä tiedä, miten pian sitä työkalupakkia Willa-Stiinassa taas tarvitaan.

Remontti-Reiska saapuu taloon

Vitriinikaappiin tehty koti asettaa omat rajoitteensa, esim. sivu ikkunoiden/lasien osalta. 

      Niinpä myös Willa-Stiinassa on pohdittu, josko köökkiin saataisiin edes himpun verran lisää 

seinätilaa, työtilaa ja pienempi ikkuna, koko seinän lasin sijaan, olisi aika soma.

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty joten tuumasta toimeen.

Olga-Martan taloon  juuri valmistunut työkalupakki ja
sinne juuri tarvittavat työkalut olivat nyt tarpeen.
Sukulaispoika Otto riensi innokkaana apuun, eli vanhat salusiini hylly  tankoineen jouti pois uuden seinän ja ikkunan tilalta.
Tästä oli hyvä aloittaa.

 

Siihen alkoi seinä hahmottua, ikkunaukkoineen.
Todella hyvä näihinkin sahauksiin oli PROXXON-pöytäsaha, jonka toissa keväänä hankin.

Ikkuna ruudut tein lopulta, monien suunnitelmien jälkeen, yläosasta
ristikoksi, minusta se vallan somasti sopii Willa-Stiinan tyyliin.
Puolipanelit leikkasin jäätelötikuista ja ikkunapokat halkaisin Bilteeman
sytykelastuista,  Niistä kyllä saa vaikka ja mitä ja varsin helposti työstämällä.

Lopputuloksesta tuli varsin sievä.
Pohdin seinälle jotain tapettia , mutta kun sellaista
juuri sopivaa ei nyt ollut, se jääköön toistaiseksi raikkaan valkoiseksi.
Vanhat verhot hyödynsin ja vain lyhensin sopiviksi.
Paikalleen asennusta vaille valmis!

Keittiö uudistuksen myötä myös keittiön työtasopuutteisiin tuli korjaus.

Upo uusi  PROXXON- kuviosaha innosti tekemään hieman koristeellisemman työtason, apuhyllyineen,

Enää kokoamista, maalaamista ja työtason öljyämistä,
 Mallin suunnittelin vallan itse, eli Olga-Martta sai nyt vallan
uutta desaingia kotiinsa.

Katto- ja lattialistat menee tilaukseen ja saapuessaan paikoilleen.
Keittiön uudistus, ikkunaseinä  ja uusi työtaso saavat Olga-Martan suun iloiseen hymyyn .
Mikäs on nyt  kupposiaankin tiskailla ja samalla ikkunasta kurkistella.
Kaunis kiitos myös apumies Otolle.