keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Vanhan tapetin tarinaa



Willa-Stiinan ja mineily tarvikkeitteni aarteeksi voisin helposti nimetä vanhan kauniin tapetin.
Tämä paperitapetti on Suomalainen, Pilkut nimeltään ja 1930 luvulta.
Löysimme vuosia sitten isovanhempieni huvilan välikatolta (muhien seasta),
   laatikon jossa oli vanhoja tapettirullien loppuja. Miten ihana ajatus, että Mummi ja Pappa olivat aikoinaan omaa huvilaansa rakentaneet (1932) ja somat tapetit sinne hankkineet ja valinneet ja vielä ylimääräiset  välikatolle säilöön laittaneet.
Tottahan minä ne rullat tallensin ja tämä Pilkut tapetti on ehdoton suosikkini.
Haaveilin sitä jopa omaan vanhaan taloomme, suuren remontin aikoihin, mutta se on niin ohutta,
etten uskonut meidän tapetoimisen sillä onnistuvan.







Pilkut-tapetin kuvio on kaunis, herkkä, kuin hento pensselin sipaisu...tasaisin välein.
Väri on pehmeä vaalea beessi, valkoisin pilkuin.






Näin kauniille tapetille löytyi upean paikan,
Willa-Stiinan olo- ja makuuhuoneen seinillä.
Siellä ne nyt koristaa ja tuo mieleeni oman 
Mummin ja Papan huvilan. Kaunista sanoisin.
 Willa-Stiinan monet valkoiset ja pähkinän ruskeat kalusteet sointuvat kauniisti tapetin kera.
"Vanha" purjelaiva takan päällä näyttää tapettia vasten, kuin uivan hiljaa, lipuen rauhallisesti eteenpäin.
Tunnelma on jotenkin varsin rauhallinen ja tyyni.         

tiistai 12. helmikuuta 2013

Käspaikka keittöön seinälle



  Käspaikka, eli nykyisin puhutaan pyyheliina telineestä/hyllystä  ja  jollainen etenkin
  talonpoikaistaloista ja keittiöistä vielä nykyisinkin löytyy.
  Kurkistin Wikipediasta sanan KÄSPAIKKA, varsinaiseen tarkoitukseen ja tällaisen selostuksen   sanalle löysin.

Käspaikka on karjalainen tekstiili. Käspaikka on pitkä ja kapea pellavapyyheliina. Se voi olla koristelematon tai koristeltu kansanuskomuksiin perustuvilla kuvioilla. Arkikäyttöön tarkoitetut käspaikat olivat vaatimattomammin koristeltuja kuin juhlakäspaikat. Venäläisperäiset käspaikat ovat usein karjalaisia käspaikkoja värikkäämpiä ja usein suurikuvioisempia.

Tyypillisimpiä koristetyyppejä olivat etupistokirjonta eli luotoksittain ompelu, ketjuvirkkaus, ristipistokirjonta sekä revinnäiskoristelu, jota karjalaiset nimittivät nyhennäisompleuksi, mutta 1800-luvun lopulla kangaspuissa kuviointi, punapoiminta, alkoi syrjäyttää ompelukirjontakuviointia käspaikoissa. Myös muita koristelumenetelmiä, ei kuitenkaan painokuviointia, on karjalaisissa käspaikoissa käytetty ja eri kirjontatyylejä on usein yhdistetty samaan käspaikkaan. Harvinaisimpia kuviointimenetelmiä on ollut revinnäiskuviointia muistuttava pitsipoiminta, jota on kansankielessä nimitetty myös valkealla langalla poimimiseksi. 

Olga-Martan keittiöön perinteinen, talonpoikainen, käspaikka/hylly sopisi vallan mainiosti, niinpä sellaisen sinne tein.  Taas kerran Bilteeman lastut oli oiva rakentelumateriaali.  Liinan ompelin vanhasta keittiöpyyhkestä, lisäten siihen koristeluja ja tietysti pitsiä.                                                                                                                                                                                                                 

Paikka käspaikalle/hyllylle löytyi helposti ja siinä se nyt komeilee.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

...ja remontti sen kun jatkuu.



              Niinhän siinä sitten kävi, että keittiön ristikkoikkuna ihastutti niin Olga-Marttaa, 
että sellainen piti saada myös ruokasaliin. 
Vallan mainiosti se tyyliltään myös sinne sopiikin.








Eipähän ennättänyt sukulaispoika Otto, työkalupakkiaan
kauas viedä, kun työkaluille taas tehokasta käyttöä tuli.
Ensin mitttailtiin ja yhdessä todettiin, että lähes
samoilla mitoilla aloitetaan kuin köökinkin ikkunaseinällä.
Hihat heilumaan...





Pian oli taas työpöydällä paspispahvia, sytyketikkuja, "kahvitikkuja", tapettia ,liimaa,
 maalia ja tietysti loisto sahat.
Koko iltapäivä ja ilta siinä menikin, mutta hyvällä tuloksella.
Vaikeinta oli odotella liimojen ja maalien kuivumisia, kun millään ei olis malttanut.
 Seinä lopulta valmistui.






Asennus, seinä paikailleen ja siihen se sopii,
....."kuin nenä päähän".
Verhoja ja listoituksia vaille valmis seinä.
Verhot tehdäänkin vanhaa käsityötä kunnioittaen.
Oman Äidin virkkaamat, vanhat lakanapitsit pääsevät nyt uusiokäyttöön, kunniapaikalle, ruokasalin ikkunaan.





          Kaiken työn ja puuhastelun jälkeen on mukava istua kahvikupin ääreen ja nauttia 
onnituneen työn tuloksesta. 
      Ikkunaseinä ei pimentänyt huonetta lainkaan ja sen tunnelma sen kun vain parani.
             Jokohan nyt on aika kiittää Ottoakian ja päästää hänet työkalupakkinsa kerä 
seuraaviin puuhiin.
Koskaan ei kyllä tiedä, miten pian sitä työkalupakkia Willa-Stiinassa taas tarvitaan.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Remontti-Reiska saapuu taloon

Vitriinikaappiin tehty koti asettaa omat rajoitteensa, esim. sivu ikkunoiden/lasien osalta. 
      Niinpä myös Willa-Stiinassa on pohdittu, josko köökkiin saataisiin edes himpun verran lisää 
seinätilaa, työtilaa ja pienempi ikkuna, koko seinän lasin sijaan, olisi aika soma.
Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty joten tuumasta toimeen.





Olga-Martan taloon  juuri valmistunut työkalupakki ja
sinne juuri tarvittavat työkalut olivat nyt tarpeen.
Sukulaispoika Otto riensi innokkaana apuun, eli vanhat salusiini hylly  tankoineen jouti pois uuden seinän ja ikkunan tilalta.
Tästä oli hyvä aloittaa.
 

Siihen alkoi seinä hahmottua, ikkunaukkoineen.
Todella hyvä näihinkin sahauksiin oli PROXXON-pöytäsaha, jonka toissa keväänä hankin.









Ikkuna ruudut tein lopulta, monien suunnitelmien jälkeen, yläosasta
ristikoksi, minusta se vallan somasti sopii Willa-Stiinan tyyliin.
Puolipanelit leikkasin jäätelötikuista ja ikkunapokat halkaisin Bilteeman
sytykelastuista,  Niistä kyllä saa vaikka ja mitä ja varsin helposti työstämällä.


Lopputuloksesta tuli varsin sievä.
Pohdin seinälle jotain tapettia , mutta kun sellaista
juuri sopivaa ei nyt ollut, se jääköön toistaiseksi raikkaan valkoiseksi.
Vanhat verhot hyödynsin ja vain lyhensin sopiviksi.
Paikalleen asennusta vaille valmis!


Keittiö uudistuksen myötä myös keittiön työtasopuutteisiin tuli korjaus.
Upo uusi  PROXXON- kuviosaha innosti tekemään hieman koristeellisemman työtason, apuhyllyineen,






Enää kokoamista, maalaamista ja työtason öljyämistä,
 Mallin suunnittelin vallan itse, eli Olga-Martta sai nyt vallan
uutta desaingia kotiinsa.

Katto- ja lattialistat menee tilaukseen ja saapuessaan paikoilleen.
Keittiön uudistus, ikkunaseinä  ja uusi työtaso saavat Olga-Martan suun iloiseen hymyyn .
Mikäs on nyt  kupposiaankin tiskailla ja samalla ikkunasta kurkistella.
Kaunis kiitos myös apumies Otolle.